Nuoruuden haasteet

Sieppari ruispellossa  on yhdysvaltalaisen kirjailijan J.D Salingerin vuonna 1951 ilmestynyt kuuluisa romaani. Romaani käsittelee nuoren 16-vuotiaan kapinallisen pojan elämää New Yorkissa. Päähenkilö on kasvun murrosvaiheessa ja kirja käsittelee hyvin paljon hänen mietteitään ja ajatuksiaan elämästä.
     Kirjailija J.D Salinger syntyi vuonna 1919 New Yorkissa ja Sieppari ruispellossa on hänen tunnetuin teoksensa. Salingerin teema monissa teoksissa oli sama. Teemana oli nuoren miehen häiriintynyt mieli ja lasten tervehdyttävä vaikutus sellaisen nuoren miehen henkiseen elämään. Hän käytti myös muissa teoksissaan samaa päähenkilöä kuin siepparissa. Salinger oli toisessa maailmansodassa ja sieltä hänelle jäi järkyttäviä kokemuksia joita hän mahdollisesti heijasti Sieppari ruispellossa-kirjan juoneen.
     Teos on ollut Yhdysvalloissa sensorien suosikkikohde, ja erityisesti kouluissa sitä kohtaan on tehty monia sensuuriyrityksiä. Syynä tähän on ollut kirjassa käytetty karkea kielenkäyttö ja teoksen arvomaailma. Romaanin väitetään myös kuuluneen muun muassa John Lennonin murhaajan Mark David Chapmanin, Ronald Reaganin salamurhaa yrittäneen John Hickley Juniorin sekä monien muiden rikollisten kirjakokoelmiin. On väitetty, että teos sisältää piilomerkityksiä, jotka viettelevät lukijaa milloin mihinkin laittomuuteen.
     Nuori 16-vuotias Holden Caulfield on lentänyt taas koulusta ulos eikä hänen huvittaisi ollakkaan koulussa. Kouluista ulos potkiminen johtuukin juuri pojan jatkuvasta välinpitämättömyydestä opiskelua ja muitakin asioita kohtaan. Hän analysoi ympärillä olevien ihmisten käyttäytymistä ja heidän tapojaan elää siihen sävyyn, että he olisivat jotenkin todella epäfiksuja ja kypsymättömiä. Pojan käyttäytyminen johtuu juuri siihen ikään liittyvästä kapinallisuudesta ja kasvusta aikuisuuteen. Pojan ajatuksista ja käyttäytymisestä huokuu selvästi vielä jonkinlainen epävarmuus.
Holden Caulfield ei halua, että hänen vanhempansa saisivat tietää, että hänet on potkittu taas koulusta. Caulfield pysyttelee kaukana kotoaan ennen päivää, jolloin hän on sanonut tulevansa kotiin. Hän asuu vähän väliä hotellissa ja sitten tuttava opettajansa luona. Hänen veljensä on kirjailija ja hän asuu Hollywoodissa eikä hän ole paljon yhteydessä veljeensä. Toinen veljistä on kuollut ja tämä voi olla syy myös Caulfieldin epävarmaan käyttäytymiseen. Pikkusiskoonsa hän tuntee hyvin paljon läheisyyttä ja Phoebe onkin varmaan ainoa hahmo, jonka kanssa hän tulee parhaiten toimeen. Ystäviä hänellä ei juurikaan ole, mutta kavereita löytyy. Caulfield kuvailee kuitenkin joitakin kavereitakin ärsyttäviksi tai jotenkin muuten vaan hän aina löytää jotain piirteitä niistä joista hän ei pidä.
     Kirjan teemoiksi nousevat nuoruuden aiheuttama tuskallisuus ja kasvu sekä jonkinlainen itsepuolustus, itsensä etsiskely. 
     Minun mielestäni kirja oli jonkun verran väsyttävä ja väsyttävän siitä teki ehkä juuri se kuinka yksityiskohtaisesti päähenkilö kuvaili aina jotain mennyttä tapahtumaa tai ihmisiä. Kirjan juoni ei ollut erikoisen jännittävä, ja jännitystä olisin kaivannut.  Kirjan loppu jäi mietityttämään. Sain lopusta sellaisen kuvan, että Caulfield meni jonnekkin hoitokotiin. Hän kertoo näin: "Kai minä voisin kertoa, mitä tein sen jälkeen kun menin kotiin, miten sairastuin ja kaikkea, mihin kouluun minun pitäisi mennä ensi syksynä, sen jälkeen kun pääsen täältä, mutta kun ei huvita."  Nimittäin hän puhuu jostain paikasta, josta hän pääsisi jossain vaiheessa pois.